Kesä on rakkauden aikaa. Niin myös itselleni, onneksi. Tänä kesänä se on merkinnyt sitä, että olen saanut vetäytyä kirjoittamaan. Aiheena on – mikäpä muukaan kuin rakkaus! Prosessiin uppoutuminen on nostanut kuitenkin pintaan myös hankalampia tunteita. Parisuhteilla on tapana alkaa ihastumisvaiheesta eli symbioosista. Olen saanut kokea tuon kaltaisen vaiheen eri elämän vaiheissa useamman kerran. Harmikseni se on vain aina loppunut äärimmäisen nopeasti. Ihastumisen jälkeenhän tulee tyypillisesti huomattavasti väljempi vaihe, jossa kumppanit itsenäistyvät taas omiksi erillisiksi yksiköiksi. Jos suhde jatkuu yhä näiden kahden vaiheen jälkeen, seuraa kolmas vaihe, josta käytetään myös nimeä aikuisten liitto. Peilatessani itseäni nuorempana näitä kolmea vaihetta vasten, mieleeni palautuu valtava epäonnistumisen tunne. Pian ihastumisvaiheen jälkeen tunteeni vain lopahtivat. Ja paino on sanalla pian. En koskaan osannut olla kyllin rakastunut. Olisin halunnut kyetä voimakkaisiin tunteisiin, mutta tunteeni eivät riittäneet juuri ihastusvaihetta pidemmälle. Koin syyllisyyttä siitä, että rakkauteni on niin laimeaa.
Tämä perustavanlaatuinen pettymys ei kuitenkaan estänyt minua avioitumasta. Kun rakkaus vuosien mittaan pysyi samoissa haaleissa lukemissa, aloin etsimään syitä niin puolisosta kuin itsestäni. Olin jatkuvassa ristiriidassa itseni kanssa. Kahdeksan avioliittovuoden jälkeen sain ADHD-diagnoosin. Myöhemmin olen havainnut itsessäni muitakin kirjon piirteitä ja tutkinut, mitä yhteistä sillä on esimerkiksi erityisherkkyyden ja introversion kanssa – ja miten nämä ilmiöt eri puolineen näyttäytyvät parisuhteessa.
Olin jatkuvassa ristiriidassa itseni kanssa.
Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan autismikirjon häiriöissä dopamiini- ja opioidijärjestelmien yhteistyö on heikentynyt. Tämä näkyy erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja mielihyvän kannalta tärkeillä aivoalueilla. Luettuani tutkimuksesta tunsin valtavaa helpotusta. Tämä siis saattaisi selittää sen, miksi tunnekokemusten muodostaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole koskaan tuntunut minusta yhtä palkitsevalta kuin haluaisin! Aivojeni järjestelmät vain eivät tee aina riittävästi yhteistyötä mielihyvän ja rakkauden tunteen saavuttamiseen.
Dopamiinia kutsutaan myös mielihyvähormoniksi. Se on tärkeä välittäjäaine mielihyvän tunteen, motivaation, oppimisen ja liikkeiden säätelyssä. Reseptorit ovat välittäjäaineiden sitoutumiskohtia aivoissa. Opioidireseptorit liittyvät paitsi mielihyvän, myös tunteiden ja kivun säätelyyn.
Tutkimus syntyi Helsingin yliopiston ja aivokuvantamiseen erikoistuneen Turun PET-keskuksen yhteistyönä. Se julkaistiin European Journal of Nuclear Medicine and Molecular Imaging -tiedelehdessä.
Nuoruus on seikkailu. (Ai, onko?)
Kun omat lapseni olivat teini-ikäisiä, tykästyin kappaleeseen nimeltä Nuoruus on seikkailu. Lauloin sitä usein karaokessa. Sanat ovat Vline-Buggyn käsialaa. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Kari Tuomisaari. Claude Morganin säveltämän kappaleen esitti alunperin ranskalainen Anne-Maria David vuonna 1973. Suomessa kappale tuli tunnetuksi Katri Helenan esittämänä.
Laulu tunnetaan sen tarttuvasta kertosäkeestä, joka kannustaa kokeilemaan ja hämmästymään kaikkea maailmassa. Kappaleessa nuoruutta verrataan ihanaan auringonnousuun, joka paljastaa meistä jotain kaunista. Halusin välittää tämän viestin lapsilleni. Toivoin että heidän nuoruutensa olisi juuri sellainen. Oma nuoruuteni oli pikemminkin kuin kappaleen koruton alku:
“Mitä silloin tapahtuukaan
ensisuudelma ohi kun on?
Epätoivo, eipä muukaan,
oli onni niin vaatimaton.”
Vline-Buggy
Pelottavaa sopeutumista
Olin erilainen nuori. Kun siihen yhdistetään tiukka uskonnollinen kasvatus, ulkopuolisuuteni oli sinetöity. En kuulunut joukkoon. Nuoruus olikin minulle jännittävän itseni etsimisen sijaan pelottavaa sopeutumista. Se on harmi, sillä nuoruuden sanotaan olevan aivojen kehityksen kannalta toiseksi tärkein vaihe varhaisvuosien jälkeen. Teini-ikäisen aivotoiminta on tehty havaitsemaan, reagoimaan ja toimimaan ilman liian pitkällistä harkintaa. Tuossa ikävaiheessa mielihyväkeskus reagoi jännitykseen ja palkintoihin niin voimakkaasti, että se kannustaa kokeilemaan lisää. Toimintaa rajoittavat kontrollialueet taas hälyttävät heikoimmin kuin samat aivoalueet aikuisilla ja lapsilla. Nuoren aivot siis huutavat sosiaalisia tilanteita. Tunteita käsittelevät aivoalueet aktivoituvat niissä erittäin voimakkaasti, ja mantelitumake on syttymisherkkä.
Nuoruuteni outsiderina jätti minuun kysymysmerkin. Miksi minä en saanut nuoruutta täynnä jännittäviä kokemuksia, joita aivoni kaipasivat? Tylsässä teini-iässäni oli sentään yksi hyvä puoli: Pitkäaikainen stressi olisi saattanut vahingoittaa kehittyviä aivoja vaarallisemmin ja pysyvämmin kuin aikuisten aivoja. Uskon, että siitäkin olisin toki selvinnyt, sillä tutkijoiden mukaan nuorten aivojen mukautuvuus tukee suunnanmuutoksia myös parempaan suuntaan.
Sain ensisuudelmani 17-vuotiaana. Se ei vienyt minua onnen huumaan, vaan aiheutti valtavan ahdistuksen. Ihmettelin, miksi se ei tuntunut miltään. Tunteiden ohjaama elämä jäi itselleni vieraaksi. Tunsin, että jotain puuttuu. Kaipasin lisää tunnetta, joka antaisi minulle tietoa toisista, ympäristöstä ja omasta itsestäni. Pääni kuhisi ajatuksia, mutta sydämessä tuntui ontolta. Ilman riittäviä positiivisia tunnekokemuksia elin vieraana omassa kehossani. Sen vuoksi samaistun kappaleen viimeisiin sanoihin: “Nuoruus on sadussa Tuhkimon. Peloista sen, toiveista sen, se voimaa saa.”
Vasta aikuisena, monien vaiheiden jälkeen Tuhkimotarinaan tuli käänne. Olen alkanut kirjoittaa uutta kirjaa, jossa inspiraation lähteenä toimii oma parisuhdetarinani. Kohtaan siinä rohkeasti omat kipeimmät vaille jäämisen kokemuseni, sekä sen miten lähdin kurkottelemaan niitä kohti. Kirjoitan, että voisin päästää irti valintoihin liittyvistä kivuista ja epämääräisistä syyllisyydentunteista. Kappaleiden lisäksi tekstini vilisee erilaisia luokitteluja, kuten neurotyypit, autismikirjo, aleksitymia ja erityisherkkyys. Luomani autofiktiivinen päähenkilö on vähän niin kuin minä. Myös hän rakastaa luokituksia – ei siksi että haluaisi kategorisoida ketään tiettyihin lokeroihin. Vaan voidakseen päästä selkeyteen omista tunteistaan ja niiden puuttumisesta. Toivon mukaan onnistun luomaan teoksen, joka auttaa myös muita käsittelemään omia suhteitaan.
Erilaiset tarpeet
Tutkimus autismikirjon ihmisten poikkeavasta dopamiini- ja opioidijärjestelmästä avaa myös sen vaikutuksia motivaation säätelyyn. Tämä tuo mielihyvän kokemisen vaikeuksien rinnalle toisen selityksen siihen, miksi autismikirjon ihmisten motivaatio parisuhteeseen vaihtelee. Autististen piirteiden yhteydessä tyypillisesti ilmenevät ADHD-piirteet taas saavat aikaan aktivaatiotason ankaraa vaihtelua, mikä heijastuu esimerkiksi yli- ja alivirittäytymisenä suhteeseen. Tämä voi näkyä siten, että suhteen dynamiikka ajelehtii valtavan intensiteetin ja täydellisen välinpitämättömyyden välillä. Tasaista ja tavallista ei olekaan. Pohdittavaa riittää ilman näitä diagnoosejakin. Nimittäin myös erityisherkät kokevat tarvetta vetäytyä kumppanin lukemisen aiheuttamasta kuormituksesta. Tämä on omiaan aiheuttaamaan syyllisyyttä ja hämmennystä. Miksi en halua olla suhteessa? Enkö rakasta kumppaniani kylliksi?
Motivaation ja intensiteetin vaihtelu altistaa väärinymmärryksille. Mutta etäisyyttä voi ottaa myös turvallisesti. Siihen tarvitaan avointa keskustelua ja tarpeiden nimeämistä Vaikka suhteen molemmat osapuolet kaipaisivat omaa aikaa, he eivät välttämättä kaipaa sitä samanaikaisesti. Erilaiset ja eriaikaiset tarpeet läheisyyden ja etäisyyden suhteen johtavat pahimmillaan tunneyhteyden katkeamiseen. Tämän saavat aikaan kohtaamattomuudesta seuraavat tunteet, kuten turhautuminen ja etääntyminen, jotka puolestaan aiheuttavat kylmyyttä, epävarmuutta, epäilyjä ja pettymystä.
Enkö rakasta kumppaniani kylliksi?
Kun toinen hakee etäisyyttä, toinen kumppaneista lähtee tyypillisesti perään. Näin päädytään helposti perinteiseen vetäytyjä-pakenija-asetelmaan, jossa toinen etsii tilanteesta ulospääsyä toisen yrittäessä epätoivoisesti kurkotella kohti yhteyttä. Näistäkin tilanteista on olemassa ulospääsyjä. Tuon toivon mukaan tuleviin kirjoihini reseptejä, joiden avulla voi löytää yhdessä keinoja katkenneen tunneyhteyden palauttamiseen.
Läsnäolo on avain ikävien tunteiden purkamiseen. Ymmärtämällä vetäytymisen tarvetta opimme olemaan ensin läsnä itsellemme. Sitten olemme valmiita kohtaamaan toisemme. Julkaisen toivon mukaan lähiaikoina myös tehtäväkirjan, joka palvelee erityisherkkiä yksiöitä. Tavoitteeni on, että heittäytymällä erilaisten tekstien ja kysymyspatteristojen äärelle parit voivat oppia lisää siitä, miten huomioida erilaisia tarpeita herkän hermoston näkökulmasta. Toivon voivani tarjota näkökulmia myös erityistarpeiden mahdollisesti aiheuttaman syyllisyyden hallintaan. Tieto erilaisista luokituksista auttaa siirtymään itsensä syyttelystä rakentavaan keskusteluun ja tilanteen hallintaan. Mutta kun kirja on vasta tekeillä, tässä Feelvividin alunperin julkaisema käytännöllinen listaus dopamiinitason nostattamiseen luonnollisella tavalla:
10 tapaa kohottaa dopamiinitasoja luonnollisesti:
Säännöllinen liikunnan harrastaminen
Liikunta kohottaa tehokkaasti dopamiinin lisäksi myös serotoniin ja endorfiinien määrää elimistössä.
Musiikin kuunteleminen
Musiikin kuunteleminen parantaa mielialaa, antaa energiaa, lisää keskittymiskyä ja vähentää stressiä.
Jooga ja meditointi
Jooga ja meditointi kohottavat dopamiinin ja GABA:n pitoisuuksia aivoissa, joka taas parantaa mielialaa, keskittymiskykyä ja stressinhallintaa.
Nukkuminen
Hyvät yöunet ovat välttämättömät optimaalisen dopamiinin tuotannon takaamiseksi.
Hieronta
Tutkimusten mukaan hieronta saattaa kohottaa dopamiinitasoja lähes 30%, laskien samalla elimistön stressihormoni kortisolin tasoja.
Stimulanttien käytön välttäminen
Kofeiini, sokeri, nikotiini ja muut stimulantit antavat hetkellisen energiabuustin, mutta pitkällä aikavälillä ne väsyttävät enemmän kuin piristävät. Stimulantit antavat hetkellisen dopamiiniryöpyn, jonka jälkeen elimistön dopamiinitasot laskevat rajusti.
Riittävä altistuminen auringonvalolle
Auringonvalossa oleminen nostaa kehon serotoniini ja dopamiinitasoja. Tutkimusten mukaan sopiva aika auringonvalolle altistumiseen on noin 30-60 minuuttia päivässä. Vähäinen auringonvalo on taas yhdistetty huomattavasti suurempaan masennusriskiin. Aurinko on myös tärkeä D-vitamiinin lähde.
Tavoitteiden asettaminen
Tavotteiden asettamisen voi aloittaa pienestä ja nostaa rimaa pikkuhiljaa. Mitä enemmän vaivaa joudut näkemään tavoitteiden eteen, sitä suuremman määrän elimistö vapauttaa dopamiinia palkinnoksi.
Ruokavalio
Erityisesti fermentoidut ruoat sekä kaakao, manteli, banaani, kanamuna, pavut ja kala ovat loistavaa ravintoa kohottamaan dopamiinitasoja. Vältä runsaasti sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävää ruokaa.Parisuhteen ajatellaan usein alkavan ihastumisvaiheesta eli symbioosista. Sitä seuraa huomattavasti väljempi vaihe, jossa kumppanit itsenäistyvät taas omiksi erillisiksi yksiköiksi. Jos suhde jatkuu yhä näiden kahden vaiheen jälkeen, aletaan puhua jo rakkaudesta. Tästä kolmannesta vaiheesta käytetään myös nimeä aikuisten liitto.
Peilatessani itseäni nuorempana näitä kolmea vaihetta vasten, mieleeni palautuu valtava epäonnistumisen tunne. Pian ihastumisvaiheen jälkeen tunteeni vain lopahtivat. Minusta tuntui, että en osaa olla kyllin rakastunut. Olisin halunnut kyetä voimakkaisiin tunteisiin, mutta tunteeni eivät koskaan riittäneet juuri ihastusvaihetta pidemmälle. Koin syyllisyyttä siitä, että rakkauteni on niin laimeaa.
Tämä perustavanlaatuinen pettymys rakkaudessa sai minut etsimään syitä niin puolisosta kuin itsestäni. Olin jatkuvassa ristiriidassa itseni kanssa. Kahdeksan avioliittovuoden jälkeen sain ADHD-diagnoosin. Myöhemmin olen havainnut itsessäni muitakin kirjon piirteitä ja tutkinut, mitä yhteistä sillä on esimerkiksi erityisherkkyyden ja introversion kanssa.
Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan autismikirjon häiriöissä dopamiini- ja opioidijärjestelmien yhteistyö on heikentynyt. Tämä näkyy erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja mielihyvän kannalta tärkeillä aivoalueilla. Luettuani tutkimuksesta tunsin valtavaa helpotusta. Tämä siis saattaisi selittää sen, miksi tunnekokemusten muodostamknen ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole koskaan tuntunut minusta yhtä palkitsevalta kuin haluaisin! Aivojeni järjestelmät vain eivät tee aina riittävästi yhteistyötä mielihyvän ja rakkauden tunteen saavuttamiseen.
Dopamiinia kutsutaan myös mielihyvähormoniksi. Se on tärkeä välittäjäaine mielihyvän tunteen, motivaation, oppimisen ja liikkeiden säätelyssä. Reseptorit ovat välittäjäaineiden sitoutumiskohtia aivoissa. Opioidireseptorit liittyvät paitsi mielihyvän, myös tunteiden ja kivun säätelyyn.
Tutkimus syntyi Helsingin yliopiston ja aivokuvantamiseen erikoistuneen Turun PET-keskuksen yhteistyönä. Se julkaistiin European Journal of Nuclear Medicine and Molecular Imaging -tiedelehdessä.
Nuoruus on seikkailu
Kun omat lapseni olivat teini-ikäisiä, tykästyin kappaleeseen nimeltä Nuoruus on seikkailu. Rakastin laulaa sitä heille. Sanat ovat Vline-Buggyn käsialaa. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Kari Tuomisaari. Claude Morganin säveltämän kappaleen esitti alunperin ranskalainen Anne-Maria David vuonna 1973. Suomessa kappale tuli tunnetuksi Katri Helenan esittämänä.
Laulu tunnetaan sen tarttuvasta kertosäkeestä, joka kannustaa kokeilemaan ja hämmästymään kaikkea maailmassa. Kappaleessa nuoruutta verrataan ihanaan auringonnousuun, joka paljastaa meistä jotain kaunista. Halusin välittää tämän viestin lapsilleni. Toivoin että heidän nuoruutensa olisi juuri sellainen. Oma nuoruuteni oli pikemminkin kuin kappaleen koruton alku:
“Mitä silloin tapahtuukaan
ensisuudelma ohi kun on?
Epätoivo, eipä muukaan,
oli onni niin vaatimaton.”
Vline-Buggy
Olin erilainen nuori. Kun siihen yhdistetään tiukka uskonnollinen kasvatus, ulkopuolisuuteni oli sinetöity. En kuulunut joukkoon. Nuoruus olikin minulle jännittävän itseni etsimisen sijaan pelottavaa sopeutumista. Se on harmi, sillä nuoruuden sanotaan olevan aivojen kehityksen kannalta toiseksi tärkein vaihe varhaisvuosien jälkeen. Teini-ikäisen aivotoiminta on tehty havaitsemaan, reagoimaan ja toimimaan ilman liian pitkällistä harkintaa. Tuossa ikävaiheessa mielihyväkeskus reagoi jännitykseen ja palkintoihin niin voimakkaasti, että se kannustaa kokeilemaan lisää. Toimintaa rajoittavat kontrollialueet taas hälyttävät heikoimmin kuin samat aivoalueet aikuisilla ja lapsilla. Nuoren aivot siis huutavat sosiaalisia tilanteita. Tunteita käsittelevät aivoalueet aktivoituvat niissä erittäin voimakkaasti, ja mantelitumake on syttymisherkkä.
Nuoruuteni outsiderina jätti minuun kysymysmerkin. Miksi minä en saanut nuoruutta täynnä jännittäviä kokemuksia, joita aivoni kaipasivat? Tylsässä teini-iässäni oli sentään yksi hyvä puoli: Pitkäaikainen stressi olisi saattanut vahingoittaa kehittyviä aivoja vaarallisemmin ja pysyvämmin kuin aikuisten aivoja. Uskon, että siitäkin olisin toki selvinnyt, sillä tutkijoiden mukaan nuorten aivojen mukautuvuus tukee suunnanmuutoksia myös parempaan suuntaan.
Sain ensisuudelmani 17-vuotiaana. Se ei vienyt minua onnen huumaan, vaan aiheutti valtavan ahdistuksen. Tunteiden ohjaama elämä jäi itselleni vieraaksi. Tunsin, että jotain puuttuu. Kaipasin lisää tunnetta, joka antaisi minulle tietoa toisista, ympäristöstä ja omasta itsestäni. Pääni kuhisi ajatuksia, mutta sydämessä tuntui ontolta. Ilman riittäviä positiivisia tunnekokemuksia elin vieraana omassa kehossani. Sen vuoksi samaistun kappaleen viimeisiin sanoihin: “Nuoruus on sadussa Tuhkimon. Peloista sen, toiveista sen, se voimaa saa.”
Vasta aikuisena, monien vaiheiden jälkeen Tuhkimotarinaan tuli käänne. Olen alkanut kirjoittaa uutta kirjaa, jossa inspiraation lähteenä toimii oma parisuhdetarinani. Teen sen, että voisin päästää monista kivuista irti ja edetä seuraavaan vaiheeseen. Kappaleiden lisäksi tekstini vilisee erilaisia luokitteluja, kuten neurotyypit, autismikirjo, aleksitymia ja erityisherkkyys. Luokittelujen idea on auttaa, ei kategorisoida ketään tiettyihin lokeroihin. Toivon, että myös tuleva kirjani voisi auttaa muitakin käsittelemään omia suhteitaan.
Erilaiset tarpeet
Tutkimus autismikirjon ihmisten poikkeavasta dopamiini- ja opioidijärjestelmästä osoittaa sen vaikuttavan myös motivaation säätelyyn. Tämä tuo mielihyvän kokemisen vaikeuksien rinnalle toisen selityksen siihen, miksi autismikirjon ihmisten motivaatio parisuhteeseen vaihtelee. Autismikirjon rinnalla usein ilmenevät ADHD-piirteet puolestaan saavat aikaan aktivaatiotason ankaraa vaihtelua, mikä heijastuu esimerkiksi yli- ja alivirittäytymisenä suhteeseen. Tämä voi näkyä siten, että suhteen dynamiikka ajelehtii valtavan intensiteetin ja täydellisen välinpitämättömyyden välillä. Tasaista ja tavallista ei olekaan. Myös erityisherkät lukevat kumppaniaan niin intensiivisesti, että kuormittuvat ja kokevat taas pian tarvetta vetäytyä. Tämä taas aiheuttaa syyllisyyttä ja hämmennystä.
Motivaation ja intensiteetin vaihtelu altistaa väärinymmärryksille. Mutta etäisyyttä voi ottaa myös turvallisesti. Siihen tarvitaan avointa keskustelua ja tarpeiden nimeämistä Vaikka suhteen molemmat osapuolet kaipaisivat omaa aikaa, he eivät välttämättä kaipaa sitä samanaikaisesti. Erilaiset ja eriaikaiset tarpeet läheisyyden ja etäisyyden suhteen johtavat pahimmillaan tunneyhteyden katkeamiseen. Tämän saavat aikaan kohtaamattomuudesta seuraavat tunteet, kuten turhautuminen ja etääntyminen, jotka puolestaan aiheuttavat kylmyyttä, epävarmuutta, epäilyjä ja pettymystä.
Toisen ottaessa etäisyyttä, on tyypillistä että toinen lähtee perään. Näin päädytään helposti perinteiseen vetäytyjä-pakenija-asetelmaan, jossa toinen etsii tilanteesta ulospääsyä toisen yrittäessä epätoivoisesti kurkotella kohti yhteyttä. Näistäkin tilanteista on olemassa ulospääsyjä. Tässä teoksessa etsimme yhdessä keinoja katkenneen tunneyhteyden palauttamiseen.
Läsnäolo on avain ikävien tunteiden purkamiseen. Opettelemme olemaan läsnä ensin itsellemme – sitten toisillemme. Heittäytymällä erilaisten tekstien ja kysymyspatteristojen äärelle opimme lisää siitä, miten huomioida erilaisia tarpeita herkän hermoston näkökulmasta. Herättelemällä uinuvaa mielihyväkeskusta löydämme keinoja erityistarpeiden mahdollisesti aiheuttaman syyllisyyden saataisiin hallintaan. Tieto erilaisista luokituksista auttaa siirtymään itsensä syyttelystä rakentavaan keskusteluun ja tilanteen hallintaan.
10 tapaa kohottaa dopamiinitasoja luonnollisesti:
Säännöllinen liikunnan harrastaminen
Liikunta kohottaa tehokkaasti dopamiinin lisäksi myös serotoniin ja endorfiinien määrää elimistössä.
Musiikin kuunteleminen
Musiikin kuunteleminen parantaa mielialaa, antaa energiaa, lisää keskittymiskyä ja vähentää stressiä.
Jooga ja meditointi
Jooga ja meditointi kohottavat dopamiinin ja GABA:n pitoisuuksia aivoissa, joka taas parantaa mielialaa, keskittymiskykyä ja stressinhallintaa.
Nukkuminen
Hyvät yöunet ovat välttämättömät optimaalisen dopamiinin tuotannon takaamiseksi.
Hieronta
Tutkimusten mukaan hieronta saattaa kohottaa dopamiinitasoja lähes 30%, laskien samalla elimistön stressihormoni kortisolin tasoja.
Stimulanttien käytön välttäminen
Kofeiini, sokeri, nikotiini ja muut stimulantit antavat hetkellisen energiabuustin, mutta pitkällä aikavälillä ne väsyttävät enemmän kuin piristävät. Stimulantit antavat hetkellisen dopamiiniryöpyn, jonka jälkeen elimistön dopamiinitasot laskevat rajusti.
Riittävä altistuminen auringonvalolle
Auringonvalossa oleminen nostaa kehon serotoniini ja dopamiinitasoja. Tutkimusten mukaan sopiva aika auringonvalolle altistumiseen on noin 30-60 minuuttia päivässä. Vähäinen auringonvalo on taas yhdistetty huomattavasti suurempaan masennusriskiin. Aurinko on myös tärkeä D-vitamiinin lähde.
Tavoitteiden asettaminen
Tavotteiden asettamisen voi aloittaa pienestä ja nostaa rimaa pikkuhiljaa. Mitä enemmän vaivaa joudut näkemään tavoitteiden eteen, sitä suuremman määrän elimistö vapauttaa dopamiinia palkinnoksi.
Ruokavalio
Erityisesti fermentoidut ruoat sekä kaakao, manteli, banaani, kanamuna, pavut ja kala ovat loistavaa ravintoa kohottamaan dopamiinitasoja. Vältä runsaasti sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävää ruokaa.
Kuvat: Reetta Simonov