Olen jo kauan haaveillut Sirimaa-elokuvasta. Oikeastaan näin tarinan elokuvana jo ennen kuin ensimmäinen painos Sirimaata näki päivänvalon. Tänä vuonna leffaidea nosti jälleen päätään osallistuessani Media-alan moniosaaja-koulutukseen. En nähnyt silmissäni mitä hyvänsä elokuvaa. Minulle syntyi visio elokuvaprojektista, joka toteutettaisiin alusta loppuun autismiystävällisessä hengessä. Tuli myös tunne, että leffassa kuullaan paljon musiikkia. Mukana tekijäporukassa tulisi ehdottomasti olla runsain joukoin kirjon väkeä.
Minulle syntyi visio elokuvaprojektista, joka toteutettaisiin
alusta loppuun autismiystävällisessä hengessä.
Haaveilun tiimellyksessä luin netistä Kaarisilta Ry:stä, joka tarjoaa mm. monien taideaineiden koulutusta erityisryhmille. Ehdotin toiminnanjohtajalle, että mitäpä jos tehtäisiin elokuva yhteistyössä heidän opiskelijoidensa kanssa. Idea herätti innostusta. Saatuani alustavasti vihreää valoa, vierailin Lahdessa Kaarisillassa. Paikka ja ihmiset hurmasivat minut välittömästi. Idea leffayhteistyöstä jäi hautumaan kesän yli. Sovimme, että palaamme Kaarisillan osalta projektin suunnittelun pariin syksyllä 2025.
Idea leffayhteistyöstä jäi hautumaan kesän yli.
Elokuvaan tarvitaan myös musiikkia. Lähetin kirjan luettavaksi eräälle tunnetulle säveltäjälle. Parin viikon odottelun jälkeen sain toukokuussa ihanan palautteen sähköpostiin: ”Tää on ihan huikeen hyvä. Mulla alkoi jo pää äänettömästi soittamaan Sirimaan outoa, ennalta arvaamatonta, kiehtovan kaunista musiikkia.” ihailemani säveltäjä kirjoitti.
Ei siis muuta, kuin uutta vaihdetta silmään. Jos kerta musiikkiakin on luvassa, tarvitsen paitsi apurahan, myös apuvoimia kaiken organisointiin. Ja kirjahan pitää ensitilassa muokata elokuvakässäriksi. En ole ihan ensikertalainen kässärin laatimisessa, mutta toiset aivot ei olisi hommassa pahitteeksi. Onhan kyse kuitenkin kokonaisesta kirjasta. Seuraavaksi kirja lähti matkaan leffaunelma-saatetekstin kera Facebook-kavereihini kuuluvalle elokuva-alan osaajalle. Hän kertoi olleensa mukana monissa kansainvälisissä fiktiotuotannoissa.
Karoliinan vastaus kannusti pitämään kiinni visiosta.
”Luin toissayönä n.3 ekaa kappaletta ja oli kyllä vaikuttavaa tekstiä tärkeistä aiheista; ihmisyydestä, ystävyydestä, hyväksynnästä, tunteista…” hän kirjoitti. Entä olisiko hän apuna kirjan muuntamisessa leffakässäriksi? Vastaus oli riemastuttavan selkeä:
”Ainakin minulla teksti muuntui ihan itsestään ikäänkuin elokuvaksi lukiessa. Eli kiinnostaa kyllä!!”
Karoliina Veijo
Myös eilen kaksi ihmistä laittoi palautetta Sirimaan salaisuus -kirjasta. Ensimmäinen oli iäkkäämpi herrasmies, toinen viittäkymppiä käyvä teini-ikäisten lasten äiti. Molemmat kertoivat vasta aloittaneensa kirjan lukemisen. Eivät olleet siis päässeet vielä loppuun, mutta halusivat jo jakaa tunnelmia heti ensi metreillä. Näissäkin palautteissa minua sykähdytti tieto siitä, että kirja oli herättänyt tunteita. Vanhempi herra kertoi Sirin tarinan osuneen todella syvälle omiin lapsuudenkokemuksiin. Teini-ikäisten äidille kolme ensimmäistä lukua oli ollut tärkeä muistutus asettumisesta nuorten perspektiiviin. Lukukokemus oli ollut niin vahva, että sitä oli pitänyt hetken sulatella. ”Jäin hetkeksi sohvalle istumaan, ja kyyneleet valuivat poskipäitä pitkin.” hän kirjoitti.
Lukukokemus oli ollut niin vahva, että sitä oli pitänyt hetken sulatella.
