Huhtikuun lopussa huomasin bussissa ihanan oloisen neitosen. Hänen olemuksensa toi myönteisiä mielikuvia. Juuri ennen kun bussi pysähtyi, tajusin että tyttö tuo jollain jännällä tavalla mieleen luomani fiktiivisen hahmon, Sirin. Kun uusi ilmestys jäi bussista vieläpä samalla pysäkillä kun minäkin, edessä oli nopea päätös; joko nyt avaisin suuni, tai en ehkä enää tapaisi häntä. Päätin tarttua tilaisuuteen. Bussin jatkaessa pysäkiltä matkaansa, sopersin muutamalla sanalla jotain kirjastani. Kerroin myös leffaideasta, ja että etsin parhaillaan näyttelijöitä, jotka sopisivat näyttelemään kirjani henkilöitä. ”Olisiko sinulla sattumoisin kiinnostusta näyttelijän hommiin?” Kun neito ei pahemmin vastustellut, tuikkasin hänen käteensä käyntikortin.
Pian sain häneltä ilahduttavan yhteydenoton, jossa hän kertoi haluavansa kuulla lisää leffaideasta. Lähetin hänelle kirjani. Luettuaan sen, hän kirjoitti näin: ”Se on hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen. Esimerkiksi kun siinä puhutaan ’Aspergerin oireyhtymästä’, sillä olen kuullut ettei moni tätä nimitystä tahtoisi käyttää. Tämä kirja avasi ihanasti syitä sille, miksi ei.”
”Se oli hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen.”
Iiris Kuikka
Hetkessä meistä oli tullut kaverukset, ja vieläpä Sirin kautta! Iiriksen mielestä Siri on mahtava hahmo, ja hän uskoo että siitä löytyy samaistumispintaa myös monelle ei-autistiselle nuorelle. Hän kertoi myös itse voivansa helposti samaistua ja ymmärtää Sirin ajatuksia ”tällaisena hiljaisena ja ei kovin sosiaalisena ihmisenä.”
Koska Iiris tykkäsi Siristä, päätimme kokeilla yhteistyötä jo toukokuussa. Tästä näet koekuvausten antia. Elokuvayhteistyö jatkuu mahdollisen apurahan turvin syksyllä 2025.
