Joskus some yllättää ja tuo elämään tyyppejä, jotka jättää lähtemättömän jäljen sydämeen. Juuri niin kävi, kun äidinkieleltään viittomakielinen lukija laittoi mulle viestiä Sirimaan Facebook-sivun kautta. Tuosta yhdestä viestistä sai alkunsa jotain tosi kaunista: unohtumaton miitinki hurmaavan Sampan kanssa Jyväskylässä, Miriams-kahvilassa.
Istahdettiin kahvikupposten ääreen, ja vaikka meillä ei ollut yhteistä puhuttua kieltä, juttu luisti ihan älyttömän hyvin ja lämpimästi taitavan tulkin avustuksella. Kahvilan hälinä hävisi samantien taustalle, kun uppouduttiin syviin vesiin. Tässä vähän tunnelmia tapaamisen loppupuolelta.
Erilaisuutta oman vertaisyhteisön keskellä
Alunperin Samppa oli löytänyt tien Sirimaahan painetun lehden avulla. Kyseessä oli Selkosanomien julkaisema artikkeli liittyen juuri julkaistuun selkomukautettuun versioon Sirimaan salaisuus -kirjasta. Juttu oli osunut hänen silmiinsä työpaikalla lojuneesta lehdestä. Tapaaminen avasi silmiäni ihan uudella tavalla ja päästi lähemmäs itselleni vierasta kulttuuria. Samppa ei oman tietonsa mukaan ole autisti, mutta kertoi samaistuneensa vahvasti Sirin maailmaan. Hänkin on kokenut paljon yksinäisyyttä, myös muiden viittomakielisten keskellä. Syynä erilaisuuden kokemukseen on hieman vetäytyneempi luonteenlaatu. Hän kertoi kokeneensa vieroksuntaa siitä, että tarvitsee muita enemmän aikaa palautumiseen ja omien ajatusten kokoamiseen.
Keskusteluhetken myötä ymmärrän entistä paremmin, että ihminen voi tosiaankin tuntea olevansa erilainen myös oman vertaisyhteisönsä keskellä. Sitä ehkä helposti ajattelee, että kuuluminen tiettyyn vähemmistöön – kuten viittomakielisten yhteisöön – automaattisesti poistaisi yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden tunteen. Sampan avulla vielä paremmin, miten universaali erillisyyden kokemus onkaan. Sitä voi kokea olevansa ulkopuolinen myös heidän joukossa, joiden pitäisi olla niitä kaikkein lähimpiä vertaisia.
Vaikka Sirimaan originellin version julkaisusta on aikaa, lukijapalaute nosti taas hetkeksi juhlafiiliksen pintaan. Siri voi todellakin tuoda samaistumispintaa erilaisuuden kokemukseen – ihan riippumatta siitä, mistä palasista se oma erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunne kumpuaa. Tunne itsessään yhdistää meitä, vaikka sen taustat olisivat ihan erilaiset.
Kova kirjavinkki: Viiton – olen olemassa
Sain Sampalta kahvittelun lomassa myös aivan huikean kirjavinkin, johon oli pakko tarttua heti seuraavien viikkojen aikana. Kyseessä on Juhana Salosen kirjoittama, vuonna 2017 julkaistu teos Viiton – olen olemassa, jonka kuuntelin äänikirjana.
Kirja teki minuun syvän vaikutuksen, enkä ihmettele yhtään, että se on napannut ilmestymisvuonnaan Vuoden viittomakieliteko -palkinnon. Teos avaa tosi koskettavasti ja fiksusti viittomakielisten maailmaa, identiteettiä ja sitä moninaisuutta, mitä sen yhteisön sisällä elää. Äänikirja täydensi ihan täydellisesti niitä ajatuksia, joita Sampan kanssa Miriamsissa pyöriteltiin. Tapaaminen ja sitä seurannut lukukokemus muistuttivat taas siitä, miksi Sirimaan tarinaa on niin tärkeää jakaa. Kirjat ja tarinat toimii siltoina silloinkin, kun vastassa on kielimuuri tai erilaiset elämänkokemukset.
Ison iso kiitos vielä Samppa tästä upeasta kohtaamisesta ja ajatusten herättämisestä – olet superhurmaava persoona, ja tämä tapaaminen pysyy matkassa pitkään!