Istuin jokunen vuosi takaperin kaverini etupenkillä pelkääjän paikalla. Oltiin napattu hänen aikuinen pikkuveljensä matkalta mukaan. Heppu oli loistoseuraa. Joskin vähän erikoinen, mutta sitä parempi. Juuri tuollaiset vähän eksyneen oloiset kaverit saavat usein sydämeni sykähtämään. Matkan tiimellyksessä ja vauhdin hurmassa innostuttiin puhumaan kaikenlaista. Mies kertoi erikoisuudestaan ja siitä, miten se huomattiin jo lapsena. Hänen karjalaistaustaisella isoisällään oli suloiselle pojanpojalle lempinimikin. Hän kutsui tätä hellästi nimellä piilottelija. Tykkäsikö poika olla piilosta, vai aistiko ukki, että tällä on jokin piilevä puoli, jota hän ei paljasta kenellekään?
Ukin aivoitukset jäivät arvailujen varaan. Sen sijaan minulla oli automatkan ajan tilaisuus tutustua tarkemmin tähän aikalaiseeni. Kaverillani oli painava kaasujalka. Veljeä se taisi riemastuttaa, koska hän innostui avautumaan lisää. Hän kertoi rakastavansa sitä tunnetta, kun auto ajaa liittymään. Siitäkin hän piti, miltä tuntuu ajaa tunnelissa. Kesä ja hauska seura sai minutkin kepeälle tuulelle. Kerroin, että minä puolestani tykkään katsella auton rekisterikilpiä. Joskus leikin myös ajatuksella, että niiden kirjainyhdistelmässä on minulle viesti. Joskus pohdin eroa ja juuri sillä hetkellä näin auton, jonka rekkarissa luki ERO? Jonain toisena hetkenä olin murheen murtama, kun auton rekkari sai ajatukseni muualle. ”ILO!” se huusi. Se sai ajattelemaan, olisiko minunkin aika lakata murehtimasta.
Emme ole tavanneet näiden velikultien kanssa pitkään aikaan. Jäin kuitenkin lämmöllä muistelemaan heitä. Erityisesti minua lämmitti ajatus piilottelijasta. Tein siitä laulunkin.
Sinä rakastat tunneleita,
Kappaleesta ”Piilottelija”
tykkäät ajaa liittymiin.
Minä seuraan rekisterikilpiä.
Tutkin niiden saloja.
Sinunlaisesi mies saa minut kyyneliin.
Olen rakastanut teitä,
vannonut teille valoja.
Olen piilottelija.
Mun lanttu säteilee.
Mua ei nukuta.
Palvelus mulle tee:
Nukuta mut syvään uneen.
säv. ja san. Mari-P
Piilottelemisen aihepiiri on myöhemmin kutkuttanut minua taiteessa muutenkin. Syksyllä 2023 osallistuin Valamon luostarissa Merzi Bergmanin kirjoituskurssille. Häneltä sain inspiroivia vinkkejä siihen, miten kirjailija voi säilyttää motivaationsa kirjoitustyötä kohtaan. Yksi mieleenpainuvimmista keinoista oli merkitysten piilottaminen. Bergman neuvoi tietoisesti sujauttelemaan tekstikokonaisuuksiin asioita, joista itse saa valtavasti mielihyvää. Nämä kirjailijan omat lempparit eivät välttämättä avaudu lukijalle sellaisenaan. Se ei ole myöskään niiden idea. Niiden idea on pitää välillä leipääntyvän tekstin tuottajan mieli virkeänä ja kynä terävänä.
Merkitysten piilottamista on sekin, kun kirjailijana pääsee kertomaan kauheista asioista hienovaraisella tavalla. Siksi päiväkirjaromaanini Sirillä on niin kova tarve puhua esimerkiksi Hans Aspergerin toilailuista. Hän käsittelee ihmisluonnon kavalia puolia vertaamalla niitä koirarotuihin. Ehkä asia on helpompi käsitellä, kun välissä on ajatuksia muualle harhauttava symbolinen ajatusketju.